Yli 50 tuntia meni, mutta Xenoblade 3 nyt vihdoin läpäisty ja jotain siitä pitää raapustella. Aloitetaan niistä muutamasta negatiivisesta asiasta, joita ei ole onneksi montaa. Ensinnäkin pitää tuosta taistelusysteemistä sanoa, että en oikeastaan tiedä mitä mieltä siitä pitäisi olla. Pelissähän on monta eri hahmoa ja hahmoluokkaa ja kykyjäkin kohtuullisesti, mutta tätä peliä voi vähän verrata FF12:sta siinä mielessä, että pelaajalta ei oikeasti odoteta paljoa mitään. Alkupuolella tekoäly kyllä vähän huonosti manageroi esim. parantamista ja jne. mutta myöhemmin ei oikeastaan moisestakaan hirveästi tarvinnut välittää, niin pystyin keskittymään pelkkään vahingon tekemiseen. Tappelu ei siltikään ollut varsinaisesti tylsää, koska isoimmalla osalla DPS hahmoluokista on kummiskin kykyjä, jotka vaativat pelaajaa liikkumaan taistelukentällä aiheuttaakseen enemmän vahinkoa. Esim kyky X saattaa vaatia, että isket vihua takaa eli silloin kannattaa luonnollisesti taakse siirtyä. Pelissä on myös sellainen systeemi, että iskun osuessa, kun aktivoi kyvyn niin damage nousee eli pientä reaktio hommaa on pelissä ja tämän ansiosta tappelussa säilyi mielenkiinto. Mistään taktikoinnista oli kuitenkaan ihan turha puhua ja voin sanoa, että joka ikinen pomo tuntui ihan samalta, koska peli ei ota oikein mitään irti systeemeistään, vaikka mahdollisuuksia erilaisille kikkailulle pomoille olisi ollut. Tiimin kokoonpanoakaan ei tarvinnut hirveästi myöhemmin enää pomojen takia mihinkään suuntaan vaihdella
Pomot olivat myöskin muutenkin läpihuuto juttuja kunnes JRPG peleille tyypilliseen tapaan vaikeustaso yhtäkkiä lopussa pomppaakin kattoon. Itsellä tosin ratkaisu tällaisiin halpamaisuuksiin on yleensä vaihtaa suoraan helpolle, koska tällaiset radikaalit muutokset vaikeustasossa ovat huonoa suuunnittelua ja tuntikaupalla grindaamineenkaan ei enää lopussa innosta.
Pelissähän on muuten miljoona erilaista accessory esinettä, joita lopulta saa laittaa hahmoille kolme. Näiden lisäksi on myös sellaisia statseja buustaavia gemejä ja niitäkin kolme voi valita jokaiselle hahmolle eli muokattavuutta pelissä on.
Tavallaan se on kuitenkin onni, että pomojen takia ei pidä jokaiselle olla jatkuvasti laittamassa mitään ‘70 % enemmän vahinkoja kaloja vastaan’ esineitä, mutta samaan aikaan voisi sanoa, että suurin osa näistä esineistä silloin tuntuu aika turhilta.
Ja näitä esineitä oikeasti on ihan suatanasti ja en alkanut käyttämään tuntikaupalla siihen, että jokaisella hahmolla olisi optimaaliset varusteet päällä. Pelissä voi yhtä nappia painamalla laittaa pelin pistämään kaikille “optimaaliset” kyvyt ja esineet, mutta myöhemmin huomasin, että tekoäly tekee aika typeriä valintoja ja vähintään kannattaa panostaa sen hahmo muokkaamiseen, jolla itse pelaa.
No viimeinen asia minkä wombatista sanon on se, että olisin kyllä arvostanut mahdollisuutta skipata ne helvetin ouroboros ketju hyökkäys animaatiot. Niitä joutuu myöhemmin katsomaan aivan liian monta kertaa, jos haluaa päästä helposti hyötymään niistä exp bonuksista, mitä ketju hyökkäys toiminnon kautta saa.
Toinen isompi asia mitä pidin negatiivisena on se, että sivutehtävien kirjoitukseen tai mielekkyyteen ei valitettavasti hirveästi ole panostettu ja niiden kirjoitus ei pärjää pääjuonen jutuille. Tästä syystä myöhemmin menetin mielenkiinnon niitä kohtaan kokonaan. Osa hero questeista (rekrytoitavia hahmoja, joista voi yhtä kerrallaan pitää tiimissä) olisi ollut sellaisia, että jos ne eivät olisi olleet käytännössä heti ohi ja niitä olisi rakennettu paremmin, niin silloin ne olisivat voineet toimia hyvin, mutta ne tuntuvat hutaistuilta.
Tässä yhteydessä voisin mainita, että Xenobladessa 3 on todella vähän sellaista selvästi turhaa sisältöä juonessa, mutta ihan vikassa chapterissa sitten valitettavasti kompastutaan ja vika chapteri on ihan yleisesti heikko verrattuna muuhun peliin. Mukaan oli pitänyt jostain kumman syystä änkeä väkinäinen fetch quest, joka toki mahdollisesti johdattaa pelaajan muutamalle alueelle, joissa tämä tämä ei ole saattanut käydä, mutta finaalin ollessa jo käsin kosketeltavissa, ei ylimääräinen tutkiskelu enää hirveästi nappaa ja tämä osuus olisi kyllä ansainnut kirvestä. Tämän fetch questin jälkeen sitten tietenkin kaupan päälle tulee järkyttävän pitkä ja puuduttava luolasto ja ehkä tarinan loppukin jätti vähän kylmäksi.
Mutta mennäänkö nyt vihdoin niihin positiivisiin juttuihin :D. Ensinnäkin haluan sanoa, että Xenoblade 3 on mielestäni useammalta kantilta poikkeuksellinen JRPG ja poikkeuksellinen RPG myöskin, vaikka se ei päältäpäin saata siltä näyttää. Ensinnäkin peli ansaitsee isot kehut siitä, että peli ei pelkää sitä, että pelaaja jättää ison osan sisällöstä huomioimatta vaan tätä mainittua fetch questia lukuunottamatta todella paljon sisällöstä on täysin vapaaehtoista. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että pelin kuuluu olla niin kiva pelata, että pelaaja haluaa tutkia paikkoja, eikä niin että peli pakottaa käymään joka paikassa, joka taas itselleni aiheuttaa ihan päinvastaisen reaktion. Juoni yleensä vie melkeinpä vain alueiden läpi ja isoin osa näiden alueiden kolkista on pelaajalle avointa tutkittavaa ja mielellään sitä tutkii, koska pelin alueet ovat visuaalisesti miellyttäviä ja musiikki on yleensä erinomaista. Xenoblade 3 on erittäin hyvä esimerkki juuri siitä, että peli ei todellakaan tarvitse niitä uusimpia efektejä ja ynnä muuta teknobabblea näyttääkseen hyvältä vaan oikeita artisteja. Uusin teknologia yleensä vaan luo rasitteita rasitteiden perään ja lopputuloksena on vaan köyhempiä maailmoja.
Mutta eipä enempää tästä aiheesta. Musiikista vielä sen verran, että pelissä tuntui melkein turhauttavalta avata menua ja aloittaa tappeluita siksi, että se nimenomaan rikkoi tunnelmaa katkaisemalla musiikin. Melkeinpä olisin toivonut optiota poistaa väliaikaisesti taistelu ja menu musiikki, että näitä ikäviä katkoksia ei olisi syntynyt.
Seuraava asia mistä peli ansaitsee sydämellisen taputuksen selkään on hahmojen kanssakäyminen keskenään. RPG peleillä on paha tapa keskittyä siihen ns. “pelaaja kokemukseen” eli SINÄ olet tärkein asia maailmassa ja kaikki pyörii juuri SINUN ympärilläsi. Xenoblade poikkeaa tässä suhteessa isoimmasta osasta RPG peleistä, koska vaikka Noah ja Mio ovat kaksi keskeisintä hahmoa, niin tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että nämä hahmot johtavat jokaista keskustelua vaan Xenoblade 3:ssa on poikkeuksellisen paljon välivideoita, joissa tiimin muut jäsenet käyvät tärkeitä keskusteluja toistensa kanssa ihan keskenään ja koko tiimi tuntuu tärkeältä. Juuri tällaista haluaisin nähdä peleissä huomattavasti enemmän ja etenkin sellaisessa suhteessa, että tiimin jokainen naishahmo (hetero keskeisyys) ei ole potentiaalinen romanssin kohde vain SINULLE.
Mitä nyt juoneen muuten tulee, niin pahikset tässä kyllä valitettavasti jäävät ohuiksi ja juoni kyllä ajaa asiansa, mutta itselle ainakaan tarinan twistit eivät yllätyksinä tulleet ja itselle tarinaa paljon tärkeämpänä oli juuri lukuisat hahmo hetket, jotka saivat silmät kosteaksi. Potentiaalia olisi kyllä ollut parempaan ja olisin kyllä ehkä arvostanut vähän synkempääkin otetta.
Varmaan jotain tärkeää jäi vielä sanomatta, mutta ei tätä tekstiä enään vessassa ehdi lukaista, niin eiköhän aleta paketoida tätä. Varmaan joku saattais tokaista, että Xenoblade 3 on kyllä vain taas yksi JRPG, JRPG pelien joukossa, koska kyllähän siinä kummiskin on näitä ‘animemaisuuksia’ ja jne, mutta Xenoblade 3:ssa on kuitenkin paljon hyvää ja oikeanlaista otetta, että se erottuu vioistaan huolimatta edukseen. Harva peli pysyy mielekkäänä edes 10 tuntia ja Xenoblade onnistui olemaan mukavaa pelattavaa melkein koko yli 50 tunnin kestonsa ja se jos ei ole merkki jo hyvästä pelistä, niin en sitten tiedä mikä (Sub, sup, SUBWAY SUPJEKTIIVI)
Pomot olivat myöskin muutenkin läpihuuto juttuja kunnes JRPG peleille tyypilliseen tapaan vaikeustaso yhtäkkiä lopussa pomppaakin kattoon. Itsellä tosin ratkaisu tällaisiin halpamaisuuksiin on yleensä vaihtaa suoraan helpolle, koska tällaiset radikaalit muutokset vaikeustasossa ovat huonoa suuunnittelua ja tuntikaupalla grindaamineenkaan ei enää lopussa innosta.
Pelissähän on muuten miljoona erilaista accessory esinettä, joita lopulta saa laittaa hahmoille kolme. Näiden lisäksi on myös sellaisia statseja buustaavia gemejä ja niitäkin kolme voi valita jokaiselle hahmolle eli muokattavuutta pelissä on.
Tavallaan se on kuitenkin onni, että pomojen takia ei pidä jokaiselle olla jatkuvasti laittamassa mitään ‘70 % enemmän vahinkoja kaloja vastaan’ esineitä, mutta samaan aikaan voisi sanoa, että suurin osa näistä esineistä silloin tuntuu aika turhilta.
Ja näitä esineitä oikeasti on ihan suatanasti ja en alkanut käyttämään tuntikaupalla siihen, että jokaisella hahmolla olisi optimaaliset varusteet päällä. Pelissä voi yhtä nappia painamalla laittaa pelin pistämään kaikille “optimaaliset” kyvyt ja esineet, mutta myöhemmin huomasin, että tekoäly tekee aika typeriä valintoja ja vähintään kannattaa panostaa sen hahmo muokkaamiseen, jolla itse pelaa.
No viimeinen asia minkä wombatista sanon on se, että olisin kyllä arvostanut mahdollisuutta skipata ne helvetin ouroboros ketju hyökkäys animaatiot. Niitä joutuu myöhemmin katsomaan aivan liian monta kertaa, jos haluaa päästä helposti hyötymään niistä exp bonuksista, mitä ketju hyökkäys toiminnon kautta saa.
Toinen isompi asia mitä pidin negatiivisena on se, että sivutehtävien kirjoitukseen tai mielekkyyteen ei valitettavasti hirveästi ole panostettu ja niiden kirjoitus ei pärjää pääjuonen jutuille. Tästä syystä myöhemmin menetin mielenkiinnon niitä kohtaan kokonaan. Osa hero questeista (rekrytoitavia hahmoja, joista voi yhtä kerrallaan pitää tiimissä) olisi ollut sellaisia, että jos ne eivät olisi olleet käytännössä heti ohi ja niitä olisi rakennettu paremmin, niin silloin ne olisivat voineet toimia hyvin, mutta ne tuntuvat hutaistuilta.
Tässä yhteydessä voisin mainita, että Xenobladessa 3 on todella vähän sellaista selvästi turhaa sisältöä juonessa, mutta ihan vikassa chapterissa sitten valitettavasti kompastutaan ja vika chapteri on ihan yleisesti heikko verrattuna muuhun peliin. Mukaan oli pitänyt jostain kumman syystä änkeä väkinäinen fetch quest, joka toki mahdollisesti johdattaa pelaajan muutamalle alueelle, joissa tämä tämä ei ole saattanut käydä, mutta finaalin ollessa jo käsin kosketeltavissa, ei ylimääräinen tutkiskelu enää hirveästi nappaa ja tämä osuus olisi kyllä ansainnut kirvestä. Tämän fetch questin jälkeen sitten tietenkin kaupan päälle tulee järkyttävän pitkä ja puuduttava luolasto ja ehkä tarinan loppukin jätti vähän kylmäksi.
Mutta mennäänkö nyt vihdoin niihin positiivisiin juttuihin :D. Ensinnäkin haluan sanoa, että Xenoblade 3 on mielestäni useammalta kantilta poikkeuksellinen JRPG ja poikkeuksellinen RPG myöskin, vaikka se ei päältäpäin saata siltä näyttää. Ensinnäkin peli ansaitsee isot kehut siitä, että peli ei pelkää sitä, että pelaaja jättää ison osan sisällöstä huomioimatta vaan tätä mainittua fetch questia lukuunottamatta todella paljon sisällöstä on täysin vapaaehtoista. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että pelin kuuluu olla niin kiva pelata, että pelaaja haluaa tutkia paikkoja, eikä niin että peli pakottaa käymään joka paikassa, joka taas itselleni aiheuttaa ihan päinvastaisen reaktion. Juoni yleensä vie melkeinpä vain alueiden läpi ja isoin osa näiden alueiden kolkista on pelaajalle avointa tutkittavaa ja mielellään sitä tutkii, koska pelin alueet ovat visuaalisesti miellyttäviä ja musiikki on yleensä erinomaista. Xenoblade 3 on erittäin hyvä esimerkki juuri siitä, että peli ei todellakaan tarvitse niitä uusimpia efektejä ja ynnä muuta teknobabblea näyttääkseen hyvältä vaan oikeita artisteja. Uusin teknologia yleensä vaan luo rasitteita rasitteiden perään ja lopputuloksena on vaan köyhempiä maailmoja.
Mutta eipä enempää tästä aiheesta. Musiikista vielä sen verran, että pelissä tuntui melkein turhauttavalta avata menua ja aloittaa tappeluita siksi, että se nimenomaan rikkoi tunnelmaa katkaisemalla musiikin. Melkeinpä olisin toivonut optiota poistaa väliaikaisesti taistelu ja menu musiikki, että näitä ikäviä katkoksia ei olisi syntynyt.
Seuraava asia mistä peli ansaitsee sydämellisen taputuksen selkään on hahmojen kanssakäyminen keskenään. RPG peleillä on paha tapa keskittyä siihen ns. “pelaaja kokemukseen” eli SINÄ olet tärkein asia maailmassa ja kaikki pyörii juuri SINUN ympärilläsi. Xenoblade poikkeaa tässä suhteessa isoimmasta osasta RPG peleistä, koska vaikka Noah ja Mio ovat kaksi keskeisintä hahmoa, niin tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että nämä hahmot johtavat jokaista keskustelua vaan Xenoblade 3:ssa on poikkeuksellisen paljon välivideoita, joissa tiimin muut jäsenet käyvät tärkeitä keskusteluja toistensa kanssa ihan keskenään ja koko tiimi tuntuu tärkeältä. Juuri tällaista haluaisin nähdä peleissä huomattavasti enemmän ja etenkin sellaisessa suhteessa, että tiimin jokainen naishahmo (hetero keskeisyys) ei ole potentiaalinen romanssin kohde vain SINULLE.
Mitä nyt juoneen muuten tulee, niin pahikset tässä kyllä valitettavasti jäävät ohuiksi ja juoni kyllä ajaa asiansa, mutta itselle ainakaan tarinan twistit eivät yllätyksinä tulleet ja itselle tarinaa paljon tärkeämpänä oli juuri lukuisat hahmo hetket, jotka saivat silmät kosteaksi. Potentiaalia olisi kyllä ollut parempaan ja olisin kyllä ehkä arvostanut vähän synkempääkin otetta.
Varmaan jotain tärkeää jäi vielä sanomatta, mutta ei tätä tekstiä enään vessassa ehdi lukaista, niin eiköhän aleta paketoida tätä. Varmaan joku saattais tokaista, että Xenoblade 3 on kyllä vain taas yksi JRPG, JRPG pelien joukossa, koska kyllähän siinä kummiskin on näitä ‘animemaisuuksia’ ja jne, mutta Xenoblade 3:ssa on kuitenkin paljon hyvää ja oikeanlaista otetta, että se erottuu vioistaan huolimatta edukseen. Harva peli pysyy mielekkäänä edes 10 tuntia ja Xenoblade onnistui olemaan mukavaa pelattavaa melkein koko yli 50 tunnin kestonsa ja se jos ei ole merkki jo hyvästä pelistä, niin en sitten tiedä mikä (Sub, sup, SUBWAY SUPJEKTIIVI)